Tässä tämä nyt on. Uuden uutukainen blogi johon on tarkoitus vuodattaa kaikki se mitä en ääneen viitti/halua/osaa sanoa. Fiiliksen mukaan mennään joten tekstiäkin sen mukaan.
Historiaa sen verran että minulla todettiin yleinen ahdistuneisuushäiriö tämän vuoden alkupuolella. Luulen kuitenkin että tämä kaikki sai alkunsa jo kolmisen vuotta sitten kun joku peikko päässäni alkoi kehittelemään pelkoja päähäni. "Mitä jos lapseni joutuvat auto-onnettomuuteen?" - "Entä jos lapseni ahdistuvat teini-iässään niin paljon että tekevät itsemurhan?" - "Tuon näpyn täytyy olla oire jostain vakavammasta."
Suurin pelkoni ja ahdistusteni aiheuttaja on siis järjetön pelko että lapsilleni sattuu jotain peruuttamattoman kamalaa. Eikä ahdistustani helpota ollenkaan tämä nyky-yhteiskunnan meno; nuoret pojat ampuu itsensä ja siinä samalla luokkatoverinsa, ihmiset kaahailee ahdistuksissaan rekan alle, joku puukottaa nuoren tytön vaan saadakseen itselleen mielenterveyshoitoa. Joka päivä joutuu lukemaan kuinka siellä ja siellä rattijuoppo on kaahannut promilleissaan, aiheuttaen suuren vaaran viattomille. Mies ampuu perheensä. Lääkäri harrastaa lapsipornoa. Otsikot ja uutiset suorastaa kirkuvat kuinka paha olla ihmisillä tänä päivänä on. Miten siis saan kasvatettua lapseni turvallisesti ja terveellisesti, käärimättä heitä pumpuliin?
Ja tästä kaikesta juontaa samalla pakkotoimeni. Minunhan on PAKKO tarkastaa se kahvinkeitin juuri neljä kertaa, muuten sattuu jotain pahaa. Tai portaisiin on PAKKO astua juuri oikella eikä vasemmalla jalalla, ihan vaan ehkäistäkseni kaiken pahan.
Niinpä. Kyllähän jokainen sen tietää ettei elämäänsä voi hallita sillä, tarkistaako sen keittimen yhden vai neljä kertaa. Mutta auta armias jos jättää sen tekemättä, tarkastaa yhden kerran ja lähtee. Viimeistään auton ovella jo ahdistaa ja vituttaa sen verran rankasti että pakko palata takaisin ja tarkastaa että keitin on kiinni; toisen - kolmannen- ja vielä neljännen kerran. Sitten voi lähteä hyvillä mielin.
Tällasta tarinointia. Peikon potkimista perseelle niin kauan että se on varmasti päästäni poissa. Kokonaan.
